”Mikä on tähän mennessä ollut sun työuran kohokohta?”, kysyi nykyään lähikolleganani toimiva henkilö haastattelussa OK:lle. ”Ehkä se, että tutustuin edellisessä työpaikassani kaupan alalla yksihampaiseen herrasmieheen. Ostin viimeisenä työpäivänäni hänelle jäähyväisberliininmunkin, koska hän oli joskus aiemmin kertonut pitävänsä niistä. Hän liikuttui kyyneliin ja niin minäkin.” Soitin tuon haastattelun jälkeen äidilleni ja kerroin, kuinka koko haastis oli mennyt aivan metsään, kun takeltelin ruotsin kielessä. Tämä kappaleen alussa kerrottu vastaus oli kuitenkin vakuuttanut haastattelijan siitä, että sovin OK-jengiin ja niin minut rekryttiin alkuvuonna 2012. 

Aloitin OK-urani silloisessa contact centerissä asiakaspalvelutiimissä. Jälkeenpäin mietittynä taisin olla aika ärsyttävä parikymppinen nuori, koska halusin oppia KAIKEN heti. Kyselin – jälleen tältä samaiselta kollegalta – jatkuvasti, koska hän opettaisi minulle yritysperintää ja hyppäsin PreCollection tiimin avuksi aina, kun tarvittiin. Contact centeristä hain myyntineuvottelijaksi ja tein sitä työtä noin vuoden, kunnes hain jälkiperintään. Jälkiperintään oli juuri pamahtanut ensimmäinen valtava saatavasalkku hoidettavaksi ja meno oli sen mukaista! Päädyin tuolloin auttamaan myös aika paljon velkajärjestelyissä. Tuon samaisen salkun myötä taidettiin ymmärtää, että saatavasalkkujen hallintaan tarvitaan oma tiimi. Hain tuohon tiimiin ja pääsin osaksi täysin uutta kokonaisuutta, kun meitä silloisia perintäkäsittelijöitäkin otettiin mukaan operatiivisen työn suunnitteluun. Vuonna 2015 hain tiimiesimieheksi ja sillä tiellä viihdyin aina äitiyslomaani (5/2017) saakka. 

Äitiysvapaallakaan en pystynyt olemaan täysin poissa työelämästä vaan perustin blogin ja nykyään teen digitaalista sisällöntuotantoa sivutyönä osakeyhtiölleni. Hoitovapaalla sain huomata, kuinka tasa-arvoisesti OK Perinnällä kohdellaan työntekijöitä: Hain junior perintästrategin paikkaa ja minut valittiin! Strategin työ oli jo pitkään ollut urahaaveenani OK:ssa! Kuitenkin ensimmäisiltä vanhempainvapailtani palatessani, minulle olikin suunniteltu täysin uudenlainen projekti: soittotiimi. Sain koota tiimini alusta loppuun itsenäisesti eli valita sopivat henkilöt tiimiin, suunnitella projektin tavoitteet ja sen, miten niihin päästäisiin. Tukea sain tietenkin koko talolta – niin kuin aina. Hoidin (omasta mielestäni!) projektin kunnialla viime metreille, kun taas jäin kuopuksestani vanhempainvapaille.  

Oli aika jännittävää palata heinäkuussa kahden vuoden ja koronan jälkeen töihin. Koko jengi ja lähes kaikki tiedotus oli siirtynyt Teamsiin, mistä en ollut koskaan kuullutkaan! Kesällä alkoivat myös käytännössä ensimmäistä kertaa vuonna 2018 hakemani strategin hommat. On ollut paljon opittavaa, mutta OK:lla olen tottunut jo muutoksiin sopeutumiseen, joten ei muuta kun tuulta päin! 

Urani OK Perinnällä on ollut todella kirjava ja monipuolinen. Saan jatkuvasti huomata, kuinka upeasti meillä saa työn ja vapaa-ajan sovitettua yhteen ja työntekijöihin luotetaan. Jousto toimii myös ”toisinpäin”: syksyllä 2018 olin niin täynnä kotiäitielämää, että anelin päästä jo paria kuukautta ennen töihin. Se onnistui ja minä (ja mieheni!) olen siitä edelleen kiitollinen. Olen löytänyt OK:lta myös elinikäisiä ystäviä: olen ollut kahdesti työkaverien häissä, järjestänyt yhdet varpajaiset ja yhdet yllätyssynttärit kollegoille. Esikoiseni kummiksi ja viime kesän häihini kaasoksi valikoitui OK:lta löydetty rakas ystävä. Hyvissä työpaikoissa työn ja vapaa-ajan pystyy erottaa, mutta parhaissa et edes halua. Työkaverien osalta.